LIMINKA GOES MANIFESTO
A faint drizzle of rain. Dressed in orange and white, I move swiflty towards Toripoliisi. My fellow artists await. Banners. Leaflets. Slogans.
What are we marching for?
Tukikohta is our destination. The contrasting textures of faint fabric and stern concrete. I sit in the centre of you all. I begin to slice my cantaloupe in half.You watch in silence as I stuff my mouth. I stop and smell the fruit. And continue to chew. And chew... Thank you for watching me eat.
Istun linja-autossa matkalla Liminkaan. Linja-auto saapuu. Hyppään kyytiin ja istahdan vakio paikalle, nurkkaan, eteen. Ajatus lähtee matkan mukaan Liminkaan ja pysähtyy hetkeksi lauluun. Tunne on voimakas ja pysyvä. Päätän sillä hetkellä että lähden laulamaan Iin lauluviikolle.
Matka on tärkeä ja ilman sitä ei olisi ajatus lähtenyt liikkumaan niin nopeasti ja voimakkaasti.
Nyt hyppään suoraan Kesäkuun ensimmäiselle viikolle. Nyt on maanantai. Olemme Iissä, kaunis kirkko ja mielyttävä ympäristö. Vesi ja raikas vihreä lehti.Ensimmäinen päivä on usein raikas ja tuntuu että laulukin soi helposti ja tuttu Seligkeit kuulostaa uudelta.
Tiistai tuo uusia haasteita. Venyttelemme laulutunnin alussa. Jäykät luu raukat saavat kyytiä. Nyt ajattelen liikaa sitä miltä minun ääneni pitäisi kuulostaa. Anna äänen tulla, Aura. Älä yritä liikaa.
Rentoudun kun aloitan liikkumisen. Heiluttelen käsiä ja koetan antaa äänelle mahdollisuuden tulla esiin vapaasti. Ihmiset ympärilläni jännittävät minua mutta he antavat minulle tilaa ja minä heille. Nuotit leviävät lattialle ja aloitan laulamisen. Olen heittänyt kaikki maahan ja antanut tilaa äänelle. Vapaudun. Tiistai on täynnä.
Keskiviikko. O cessate di piagarmi on mahtava laulaa istualteen! Tämä tunnettu laulu sai monta elämää kun elädyin eri tavalla kolme kertaa: väliinpitäämätön, onnellinen ja syvästi vihainen.
Torstai saapui. Konsertti päivä. Olen tehnyt itselleni valkoisen puvun kierrätys materiaaleista. Sidon pianistini, Markus Vaaran, valkoisella narulla joka roikkuu puvustani. Laulan ja Seligkeit soi. Katson yleisön silmiin. Vapaudun. Olen tässä nyt. Välisoitti rikkoo. Atonaallisuus. Istahdan ja laulan kuolemasta. Performanssin kautta olen löytänyt uuden tavan tuoda ääneni lähemmäksi itseäni ja muita. Se muuri yleisön ja esiintyjän välissä on kaatunut. Tässä ja nyt istun punaiset hanskat käsissäni ja ääni tulee ulos.
16 DAY PERFORMANCE, Kahvila Minttu, Kultturitalo Valve
Days have passed by one by one. Fast. 16 days slipped away in the same fast, fast way. I return once again to the feast of different vegetables and fruit.
The act of eating in Kahvila Minttu was not planned in advance. The costumes came first from which the various coloured fruit and vegetables began to emerge. I began to eat colour and colour began to eat me. The everyday act of opening ones mouth and eating is poetic.
A necessity. A luxury.
I went around collecting colour. I moved away from the idea of having to eat food to survive and began to eat colour to live.
Where does my food come from? What lies beneath the brilliant yellow coat of a sour lemon?
A luxury. A nessecity. A feast.
When we eat. If we eat.
How we eat. What we eat.
Who will eat?
Day 1. I slice an avocado in half. So smooth, so rich is the colour green.
Day 2. I peel an apple.
Day 3. Good, green Friday.
Day 4. Sensible yellow Saturday.
Day 5. Orange opens my eyes.Easter Day.
Day 6. Red has led us to Easter Monday.
Day 7. I pour myself a cup of green tea. An elderly lady sits
opposite me. She observes with a blueberry smoothie in her
hand.
Day 8. I am dressed in white plastic and yellow fabric. I stand in
line.People queue for food. I am eating a banana!
Day 9. I slice a lemon in half. Ah! The sour yellow tears pinch
my skin.
Day 10. A yellow umberella shelters me as I drink a cup of lemon
and ginger tea.
Day 11. Silent saturday is dedicated to the O. The Orange.
" ah! you smell so gorgeous!"
Day 12. Still sunday. I cut the orange pepper. Lets eat together!
Day 13. "Blood orange. I drink you with my straw."
Day 14. I have waited for this day. You pompous, pretty little
pomegranate.I slice you in half carefully. I taste you. I
smell you. Your looks have fooled me!
Day 15. Headphones on. Pytor Tchaikovsky. Sleeping Beauty-
Op.66 Act 1 :The Spell:6 Valse (Allegro:Tiempo di valse)
one grape..two grapes..three..four..five...six.
Day 16. And now the Grande finale, the king of all peppers, the
proud Paprika. And lets not forget our all time
favourite, the tomato.
in a landscape
I wish to escape
Escape into scenery
to be part of the
view.
14/08/14
Kun hän irroitti ajatuksensa ruumiistaan, antoi ruumiin edetä kohti Pohjois-Walesia lentokoneen huumaavassa vauhdissa ja siirsi ajatuksensa Espanjaan vaimonsa luo hän koki imperfektin.Kun herra Jonesi antoi väsyneen ruumiinsa nukkua koneen kovalla penkkirivillä ja irroitti ajatuksen sielunsa ruumiistaan ja lentää liihoitteli lentokoneen edelle Pohjois-Walesin Bethesdan kylän 3 High Streetille vihreän nelimetrisen salaiseen puutarhaan johtavan Ogwen joen töyräällä sijaitsevan puutarhan portille, hän koki futuuriolotilansa. Avaanko portin, ajatteli herra Jones. Mutta hyvänen aika, eihän herra Jonesin tarvinnut avata porttia! Hän sukelsi hieman nuhjuisen maalin haalistaman portin läpi kuin tyhjää vain ja oli salaisessa puutarhassa.
pätkä " Viikko herra Jonesin matkassa"
Suomentanut Pekka Sinervo
"I ONLY WANT TO SAY"
Pekka Sinervo
Meri Sinervo
Green Feet.
Walking.
Tired Feet.
Walking.
Winter Suit grew and grew. And still continues to grow. On the 7th of January it travelled to Helsinki. Päivä paketissa was a 5 day event which bought performers,artists, musicians and comedians together. The latter was an OFF-production of LUX Helsinki- festival which was put together by the very talented Aikeen edistämiskeskus,creative space dedicated to the Arts.
For more information about the event and Aikeen edistämiskeskus --> https://www.facebook.com/aikeenedistamiskeskus
“A world where nothing stops, very unlike the world outside the window,
for when it rains the grass holds its breath and when a man dies the
very rains seem to stop. What bliss it must be to live in a timeless
world, where the wheel spins and the foot pedalling it and the thread
shifting through the segments never ever
stop. The threads change colour, size, shape, sense, their existence
shifts before our eyes, but they never stop.” An extract taken from “The
Artist” by Meri Sinervo, 2013
visit my website for more images: http://www.aura-sinervo.com/#!copy-of-upcoming-/cbzn
+Winter+Suit+2013-2014.jpg)
